En tiedä miksi, mutta jostain syystä tuli kamalan ikävä Lauria vaikka näimme viimeksi tänään. Ikävöidä voi monella eri tapaa, enkä edes osaa selittää tätä ikävän tunnetta. Se vain tuli - ihan yhtäkkiä. Tosi kummallista. Asiaa ei auta edes se, vaikka juttelisi mesen välityksellä tai puhelimessa. Toki nuo hieman lievittävät ikävää, mutta eivät vie sitä kokonaan pois. Toivoisin, että pääsisimme muuttamaan jossain vaiheessa yhteen, kun siitä on ollut puhetta. Tiedän kyllä ettei se ole vielä mahdollista ainakaan vuoteen... aargh. :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti